Harmillista, että monista elämän etuoikeuksista tulee ajanmittaan itsestäänselvyyksiä. Terveys, puoliso, työ, ystävät, hyvinvointi, rauha... Kunpa joka päivä muistaisi miettiä, kuinka paljon asioita elämässä on hyvin. Miksi vasta menetysten kautta nämä etuoikeudet nousevat omaan arvoonsa? 

Kuten esimerkiksi se, että pystyy kävelemään kivutta, niin paljon kuin haluaa ja rajoittamattomasti. Nautinnollisia askeleita paljain jaloin ruohikolla. Kiireisiä askeleita arjessa. Odotusta täynnä olevia askeleita matkalla kohtaamiseen. Tanssiaskeleita, juoksuaskeleita, hyppyaskeleita. Ja vapaus valita omien askeltensa suunta.  Siinä on riittävästi aihetta iloon!